Anisruoho (Pimpinella anisum) on pukinjuurten (Pimpinella) sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi. Se on yksivuotinen ja kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Koko kasvi tuoksuu anikselta, mutta vain siemeniä, joita kutsutaan anikseksi, käytetään ruokien mausteena.[2] Aniksesta valmistetaan myös aromaattista anisöljyä. Siemenistä valmistettu eteerinen öljy sisältää muun muassa anetolia (C10H12O). Aniksen kuivatuissa siemenissä on voimakas ja mausteinen tuoksu, ja niiden maku muistuttaa lakritsia.[3]
Anisruohon ruoansulatusta edistävät ominaisuudet olivat tuttuja jo roomalaisille, jotka tarjoilivat aterian päätteeksi anista sisältäviä kakkuja. Egyptiläiset käyttivät kasvia mausteena ja rohtona jo 1500 eaa.
Välimeren maissa aniksella maustetaan alkoholijuomia, kuten ouzo, pastis, anisette ja raki. Suomessa sitä käytetään karamellien ja leivän mausteena. Maultaan aniksen hedelmä on raikas ja makea.[4] Tuoreita lehtiä voidaan käyttää salaattien ja erilaisten pataruokien mausteena.
Anisruoho (Pimpinella anisum) on pukinjuurten (Pimpinella) sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi. Se on yksivuotinen ja kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Koko kasvi tuoksuu anikselta, mutta vain siemeniä, joita kutsutaan anikseksi, käytetään ruokien mausteena. Aniksesta valmistetaan myös aromaattista anisöljyä. Siemenistä valmistettu eteerinen öljy sisältää muun muassa anetolia (C10H12O). Aniksen kuivatuissa siemenissä on voimakas ja mausteinen tuoksu, ja niiden maku muistuttaa lakritsia.
Anisruohon ruoansulatusta edistävät ominaisuudet olivat tuttuja jo roomalaisille, jotka tarjoilivat aterian päätteeksi anista sisältäviä kakkuja. Egyptiläiset käyttivät kasvia mausteena ja rohtona jo 1500 eaa.
Välimeren maissa aniksella maustetaan alkoholijuomia, kuten ouzo, pastis, anisette ja raki. Suomessa sitä käytetään karamellien ja leivän mausteena. Maultaan aniksen hedelmä on raikas ja makea. Tuoreita lehtiä voidaan käyttää salaattien ja erilaisten pataruokien mausteena.
