Sarvikuonot (Rhinocerotidae) ovat kavioeläimiin kuuluvia suurikokoisia nisäkkäitä, joita elää luonnonvaraisina Afrikassa ja Aasiassa. Sarvikuonojen heimoon kuuluu viisi elossa olevaa lajia: isosarvikuono, pensassarvikuono, sumatransarvikuono, intiansarvikuono ja jaavansarvikuono. Näistä neljä on uhanalaisia.
Sarvikuonojen hartiakorkeus on 150–185 senttimetriä, ruumiinpituus voi olla 420 senttimetriä, häntä 50–70 senttiä. Painoa sarvikuonolla voi olla jopa 1 800–3 600 kilogrammaa. Urokset ovat suurempia kuin naaraat. Sarvikuonot ovat norsujen jälkeen suurimpia maanisäkkäitä.
Sarvikuonoille ominainen piirre on niiden kuonossa oleva sarvi. Heimon tieteellinen nimi Rhinocerotidae tuleekin kreikan kielen sanoista rhino (kuono) ja keras (sarvi). Nykyisin suurin uhka sarvikuonoille on niiden salametsästys sarvien vuoksi.
Sarvikuonojen näkö on heikko: ne eivät pysty näkemään ihmistä yli 30 metrin päästä. Sen sijaan niiden kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin tarkat.[2]
Sarvikuonojen kaltaiset eläimet ilmestyivät maapallolle ensimmäistä kertaa eoseenikaudella. Niistä kehittyi muun muassa mioseenikaudella elänyt Indricotherium, joka painoi 15 tonnia ja on suurin koskaan maan päällä elänyt nisäkäs. Plioseenikaudella sarvikuonot kuolivat sukupuuttoon Pohjois-Amerikasta ja pleistoseenikaudella Euroopasta sekä Pohjois-Aasiasta. Muinaisista sarvikuonoista tunnetuin lienee viimeisimmän jääkauden aikana elänyt villasarvikuono, josta on löydetty ikiroudassa säilyneitä jäänteitä.
Sarvikuonot (Rhinocerotidae) ovat kavioeläimiin kuuluvia suurikokoisia nisäkkäitä, joita elää luonnonvaraisina Afrikassa ja Aasiassa. Sarvikuonojen heimoon kuuluu viisi elossa olevaa lajia: isosarvikuono, pensassarvikuono, sumatransarvikuono, intiansarvikuono ja jaavansarvikuono. Näistä neljä on uhanalaisia.
Sarvikuonojen hartiakorkeus on 150–185 senttimetriä, ruumiinpituus voi olla 420 senttimetriä, häntä 50–70 senttiä. Painoa sarvikuonolla voi olla jopa 1 800–3 600 kilogrammaa. Urokset ovat suurempia kuin naaraat. Sarvikuonot ovat norsujen jälkeen suurimpia maanisäkkäitä.
Sarvikuonoille ominainen piirre on niiden kuonossa oleva sarvi. Heimon tieteellinen nimi Rhinocerotidae tuleekin kreikan kielen sanoista rhino (kuono) ja keras (sarvi). Nykyisin suurin uhka sarvikuonoille on niiden salametsästys sarvien vuoksi.
Sarvikuonojen näkö on heikko: ne eivät pysty näkemään ihmistä yli 30 metrin päästä. Sen sijaan niiden kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin tarkat.
Sarvikuonojen kaltaiset eläimet ilmestyivät maapallolle ensimmäistä kertaa eoseenikaudella. Niistä kehittyi muun muassa mioseenikaudella elänyt Indricotherium, joka painoi 15 tonnia ja on suurin koskaan maan päällä elänyt nisäkäs. Plioseenikaudella sarvikuonot kuolivat sukupuuttoon Pohjois-Amerikasta ja pleistoseenikaudella Euroopasta sekä Pohjois-Aasiasta. Muinaisista sarvikuonoista tunnetuin lienee viimeisimmän jääkauden aikana elänyt villasarvikuono, josta on löydetty ikiroudassa säilyneitä jäänteitä.
