Pellavakasvit (Linaceae) on pienehkö kasviheimo, joka kuuluu koppisiemenisten Malpighiales-lahkoon. Tunnettuimpia edustajia ovat pellavat (Linum), kääpiöpellava (Radiola linoides) ja keltaliina (Reinwardtia indica).[1]
Pellavakasveihin kuuluu pääasiassa ruohovartisia lajeja, mutta myös puita, pensaita ja liaaneja. Lehtiasento on tavallisesti kierteinen, ja lehdet ovat pieniä, ehytlaitaisia ja korvakkeellisia. Kukinnot ovat viuhkomaisia ja niissä on kaksineuvoiset ja säteittäiset kukat. Verholehtiä on viisi, joskus neljä, joko erillisiä tai tyvestä yhdistyneitä. Terälehtiä on myös neljä tai viisi. Heteet sijaitsevat vuorottaisesti terälehtiin nähden, ja joskus on myös joutoheteitä. Palhot ovat lyhyitä ja yhtyneitä tyveltään. Sikiäin on kehänpäällinen, 2-5 emilehdestä muodostunut ja 2-10-lokeroinen; kussakin lokerossa yksi tai kaksi siemenaihetta keskisaumaistukassa. Erillisiä vartaloita on 2-5. Hedelmä on tavallisesti verhiöllinen kota, joskus luumarja. Siemenessä on suora alkio ja endospermin määrä vaihtelee ja voi puuttuakin.[2]
Heimossa esiintyy jonkin verran erilaisvartaloisuutta (heterostyliaa), mikä edistää ristipölytystä. Joskus ilmiöön liittyy myös ponsien ja luottien asettumista niin, että pölyttävä hyönteinen saa siitepölyä eri kohtiin kukkatyypistä riippuen.[3]
Pellavakasveja tavataan lähinnä lauhkeassa vyöhykkeessä; puuvartiset lajit ovat trooppisia.[4]
Pellavakasvisukuja on 10-12 ja lajeja 300. Ne jaetaan kahdeksi alaheimoksi:[5]
1. Linoideae Arnott. Alaheimon kasvit ovat yksi- tai monivuotisia ruohoja, joskus pensaita. Lehdet sijaitsevat vastakkain tai kierteisesti ja ovat ehyt- tai hammaslaitaisia ja tavallisesti korvakkeellisia. Verholehdet ovat keskenään enemmän tai vähemmän samankokoisia, terälehdet kynnellisiä. Heteitä on viisi ja ne sijaitsevat verhovastaisesti vuorotellen joutoheteiden kanssa. Siemenet ovat usein limautuvia. Alaheimon levinneisyys on lähes yleismaailmallinen, erityisesti lajeja on kuitenkin pohjoisella lauhkealla vyöhykkeellä ja subtropiikissa. Sukuja on kuusi, lajeja 240, ja niistä 180 kuuluu pellavien sukuun (Linum).[6]
2. Hugonioideae Hooren & Nooteboom. Alaheimo on levinneisyydeltään trooppinen ja siihen kuuluu pelkästään puuvartisia lajeja, joista monet ovat liaaneja. Lehtiasento on kierteinen tai kaksirivinen. Verholehdet ovat usein erikokoisia ja terälehdet enintään hieman kynnellisiä, usein keltaisia. Heteitä on kymmenen, joista osa on toisia pidempiä. Hedelmä on luumarja tai lohkohedelmä. Sukuja on viisi, lajeja 61; suurin suku on Hugonia ja se käsittää 40 lajia. [7]
Heimoon kuuluvat suvut Anisadenia Wall. ex Meisn., Cliococca Bab., Durandea Planch., Hebepetalum Benth., Hesperolinon (A.Gray) Small, Hugonia L., Indorouchera Hallier f., pellavat (Linum L.), Philbornea Hallier f., kääpiöpellavat (Radiola Hill), keltaliinat (Reinwardtia Dumort.), Roucheria Planch., Sclerolinon C.M.Rogers ja Tirpitzia Hallier f. [8]
Peltopellavasta (Linum usitatissimum) saadaan kuituja, öljyä sekä rehua. Syötäviä hedelmiä saadaan joistakin afrikkalaisista Hugonia-lajeista. Koristekasveina käytetään monia pellavalajeja.[9]
Pellavakasvien levinneisyys (mustat alueet).
Cliococca selaginoides.
Hesperolinon congestum.
Hugonia bellii, kiipeilyelimiä.
Kääpiöpellava (Radiola linoides).
Pellavakasvit (Linaceae) on pienehkö kasviheimo, joka kuuluu koppisiemenisten Malpighiales-lahkoon. Tunnettuimpia edustajia ovat pellavat (Linum), kääpiöpellava (Radiola linoides) ja keltaliina (Reinwardtia indica).
