Ulappakeijulinnut (Procellariiformes) ovat merilintuja. Ne jaetaan albatrosseihin, keijuihin, ulappaliitäjiin ja ulappakeijuihin.
Ulappakeijulinnuilla on suora, koukkupäinen nokka ja putkimaiset sieraimet, ja niiden sierainrauhaset poistavat kehosta meriveden sisältämän suolan. Suurien lajien siivet ovat pitkät ja kapeat, ja ne voivat liitää merellä pitkiä aikoja lyömättä siivillään juuri ollenkaan. Pienimillä lajeilla siivet ovat lyhyemmät ja siiveniskut lentäessä nopeita ja lepattavia. Ulappakeijulinnut käyttävät ravinnokseen kalaa, äyriäisiä, planktonia ja nilviäisiä.[1]
Neoaves jakautui kahteen kehityslinjaan noin 79,6 miljoonaa vuotta sitten. Yhdestä kehittyivät varpuslinnut (Passeriformes), toisesta jalohaukkalinnut (Falconiformes), rantalinnut (Charadriiformes), ulappakeijulinnut (Procellariiformes), kuikkalinnut (Gaviiformes), haikaralinnut (Ciconiiformes) ja pingviinilinnut (Sphenisciformes).[2][3]
Pingviinilinnuilla ja ulappakeijulinnuilla on luultavasti yhteinen esi-isä, joka tutkijoiden mukaan eli Gondwanalla noin 71 miljoonaa vuotta sitten, kun Australia, Etelämanner ja Etelä-Amerikka olivat kiinni toisissaan ja suuri maa-alue sijaitsi etelämpänä.[2][3]
Suomessa ulappakeijulinnut ovat harvinaisuuksia. Alueella on tavattu seuraavat lajit:
Ulappakeijulinnut (Procellariiformes) ovat merilintuja. Ne jaetaan albatrosseihin, keijuihin, ulappaliitäjiin ja ulappakeijuihin.
Ulappakeijulinnuilla on suora, koukkupäinen nokka ja putkimaiset sieraimet, ja niiden sierainrauhaset poistavat kehosta meriveden sisältämän suolan. Suurien lajien siivet ovat pitkät ja kapeat, ja ne voivat liitää merellä pitkiä aikoja lyömättä siivillään juuri ollenkaan. Pienimillä lajeilla siivet ovat lyhyemmät ja siiveniskut lentäessä nopeita ja lepattavia. Ulappakeijulinnut käyttävät ravinnokseen kalaa, äyriäisiä, planktonia ja nilviäisiä.
