Laakamadot (Platyhelminthes) on yksi eläinkunnan pääjaksoista. Suurin osa tunnetuista laakamatolajeista on toisten eläinten loisia, mutta lähes yhtä paljon on vapaina eläviä lajeja. Laakamatoihin kuuluvat muiden muassa skistosomiaasia (bilhartsiaa) aiheuttavat halkiomadot sekä lapamato ja muut suolistossa elävät heisimadot.
Laakamatoja on ruumiinrakenteen perusteella pidetty yhtenä alkeellisimmista kaksikylkissymmetristen eläinten ryhmistä. Kehittyneemmistä eläimistä kuten nivelmadoista tai niveljalkaisista ne erottaa se, ettei niillä ole ruumiinonteloa ihon ja suolen välissä eikä myöskään erilaistuneita hengitys- ja verenkiertoelimiä. Hengityskaasujen vaihto tapahtuu suoraan diffuusiolla pintasolukon lävitse. Tähän liittyen laakamadot ovat joko hyvin pieniä tai sitten litteitä, nauha- tai lehtimäisiä matoja, mikä mahdollistaa kaasujen vaihdon koko ruumiiseen. Toinen ominaispiirre on pussimainen suoli, jossa sekä ravinnon otto että jätteiden poisto tapahtuu suun kautta; erillistä peräaukkoa ei yleensä ole. Suoli sinänsä voi olla monihaarainen, ravinnon tehokkaaksi kuljettamiseksi ruumiin eri osiin.
Laakamadoilla ei ole ulkoista tai sisäistä tukirankaa. Epidermin (pintakerroksen) solut ovat värekarvallisia, ja karvoja on useita kussakin solussa. Epidermin ja suolen välissä on mesenkyymisolukkoa ja lihassäikeitä.[1] Laakamadot ovat kaksineuvoisia, eli sama yksilö tuottaa sekä naaras- että koiraspuolisia sukusoluja. Siittiösolut ovat tyypillisesti kaksipyrstöisiä.[1] Munat kehittyvät joko suoraan madoiksi tai vapaana uivan toukkavaiheen jälkeen. Jotkut laakamadot pystyvät lisääntymään suvuttomasti jakautumalla.[2]
Perinteisesti laakamadot on jaettu neljään luokkaan. Näistä kidusmadot (Monogenea), tiehytmadot (Trematoda) ja heisimadot (Cestoda) ovat kaikki yksinomaan loismatoja sisältäviä luokkia. Ne muodostavat yhdessä monofyleettisen ryhmän Neodermata. Neljäs luokka värysmadot (Turbellaria) puolestaan sisältää enimmäkseen vapaana eläviä laakamatoja. Ne ovat petoja, joiden elinympäristöä ovat meret, sisävedet ja kostea maaperä. Värysmadot ei kuitenkaan ole yhtenäinen taksoni, vaan laaja parafyleettinen ryhmä, jonka yhdestä haarasta loismatoluokat polveutuvat.[1]
Värysmatoihin aiemmin luettu alkeellisten matojen Acoela-ryhmä on hiljattain kokonaan erotettu laakamadoista omaksi pääjaksokseen Acoelomorpha, joka ilmeisesti edustaa kaksikylkissymmetristen eläinten sukupuun varhaista haaraa.[3] Näin ollen jäljelle jäävät varsinaiset laakamadot olisivat lähempää sukua muille eläimille, esimerkiksi selkärankaisille, kuin näille ulkoisesti laakamatomaisille Acoelomorpha-madoille. Näin määritellyt laakamadot ovat yhtenäinen ryhmä, joka jakaantuu kahteen haaraan, "Catenulida" ja "Rhabditophora". Värysmatoja ("Turbellaria") on molemmissa haaroissa, ja kolmen loismatoluokan ryhmä muodostaa sivuhaaran Rhabditophora-ryhmän sisällä.[1]
Laakamadot (Platyhelminthes) on yksi eläinkunnan pääjaksoista. Suurin osa tunnetuista laakamatolajeista on toisten eläinten loisia, mutta lähes yhtä paljon on vapaina eläviä lajeja. Laakamatoihin kuuluvat muiden muassa skistosomiaasia (bilhartsiaa) aiheuttavat halkiomadot sekä lapamato ja muut suolistossa elävät heisimadot.
