Tuulenkalat (Ammodytidae) on ahvenkalojen heimo, johon kuuluvia lajeja esiintyy maapallon kaikissa valtamerissä: Atlantissa, Tyynessämeressä, Intian valtameressä sekä Arktisella alueella.[2] Suomen merialueilla elää kaksi lajia, pikkutuulenkala (Ammodytes tobianus) ja isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus).[3] Tuulenkalojen tieteellinen nimi on johdettu kreikankielen sanoista ammos eli ’hiekka’ ja dytes eli ’kaivava’.[2] Suomenkielinen nimi tulee ilmeisesti siitä, että tuulenkaloja on tarttunut kalastajien nuottaan erityisen paljon kovan tuulen aikaan.[4]
Tuulenkalat ovat merikaloja, joilla on pitkänomainen, soukka ruumis ja 52–78 selkänikamaa; pisimmät heimoon kuuluvista lajeista ovat noin 30 cm. Tuulenkalojen suomut ovat hyvin pienet ja pyöreät, ja kylkiviiva sijaitsee ylhäällä selässä. Kiduslehdet ovat erilliset ja kiinni seitsemässä kiduskaaressa. Tuulenkaloilla on pitkä selkäevä, jossa on 40–69 pehmeää ruotoa mutta ei yhtään piikkiä. Lyhyemmässä peräevässä ruotoja on 14–36, ja vatsaevät puuttuvat yleensä kokonaan. Tuulenkaloilla ei ole myöskään hampaita tai uimarakkoa.[2]
Tuulenkalat jakautuvat seuraaviin seitsemään sukuun, joihin kuuluu yhteensä 23 lajia:[1]
Tuulenkalat (Ammodytidae) on ahvenkalojen heimo, johon kuuluvia lajeja esiintyy maapallon kaikissa valtamerissä: Atlantissa, Tyynessämeressä, Intian valtameressä sekä Arktisella alueella. Suomen merialueilla elää kaksi lajia, pikkutuulenkala (Ammodytes tobianus) ja isotuulenkala (Hyperoplus lanceolatus). Tuulenkalojen tieteellinen nimi on johdettu kreikankielen sanoista ammos eli ’hiekka’ ja dytes eli ’kaivava’. Suomenkielinen nimi tulee ilmeisesti siitä, että tuulenkaloja on tarttunut kalastajien nuottaan erityisen paljon kovan tuulen aikaan.
Tuulenkalat ovat merikaloja, joilla on pitkänomainen, soukka ruumis ja 52–78 selkänikamaa; pisimmät heimoon kuuluvista lajeista ovat noin 30 cm. Tuulenkalojen suomut ovat hyvin pienet ja pyöreät, ja kylkiviiva sijaitsee ylhäällä selässä. Kiduslehdet ovat erilliset ja kiinni seitsemässä kiduskaaressa. Tuulenkaloilla on pitkä selkäevä, jossa on 40–69 pehmeää ruotoa mutta ei yhtään piikkiä. Lyhyemmässä peräevässä ruotoja on 14–36, ja vatsaevät puuttuvat yleensä kokonaan. Tuulenkaloilla ei ole myöskään hampaita tai uimarakkoa.
