Karvayökönlehti (Pinguicula villosa) on pieni, soilla kasvava monivuotinen yökönlehtilaji. Laji käyttää ravinnokseen pieniä hyönteisiä eli se on lihansyöjäkasvi. Lähisukulaislaihin kuuluu muun muassa siniyökönlehti (P. vulgaris).
Karvayökönlehden lehdet ovat tyviruusukkeena maan rajassa. Ruusukkeessa on tavallisesti 2 tai 3 lyhytruotista lehteä. Vihreä lehtilapa on enintään senttimetrin pituinen, ehytlaitainen, soikeahko ja laidoiltaan ylöspäin kiertyvä. Lehtien yläpinta on tahmea. Lehtiruusukkeen keskeltä nousee tavallisesti vain yksi kukkavana, joka on 3–7 cm pitkä. Vana on koko pituudeltan nystykarvainen ja sen kärjessä on kukka. Kukan verhiö on kaksihuulinen: ylähuuli on kolmiliuskainen ja alahuuli kaksiliuskainen. Teriö on 6–9 mm pitkä ja väriltään sinipunainen. Myös teriö on kaksihuulinen: ylähuuli on kaksiliuskainen ja alahuuli kolmiliuskainen. Nielu on avoin. Teriön kannus on lyhyt, suora ja suippo. Suomessa karvayökönlehti kukkii kesä-heinäkuussa. Kota on monisiemeninen. Kasvin juuret ovat ohuita.[2]
Karvayökönlehti on pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisimpien alueiden laji. Euroopassa sitä tavataan ainoastaan Keski- ja Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa sekä Pohjois-Suomessa ja Luoteis-Venäjällä. Aasiassa lajia kasvaa paikoitellen Pohjois-Siperiassa sekä Keski- ja Itä-Siperiassa. Pohjois-Amerikan puolella karvayökönlehteä kasvaa Alaskassa ja Kanadan pohjoisosissa.[3]
Suomessa karvayökönlehti kuuluu alkuperäislajistoon.[2] Lajia tavataan Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta pohjoiseen. Se on yleinen vain Pohjois-Lapissa, etelämpänä laji harvinaistuu.[4]
Karvayökönlehti on kosteiden soiden laji. Sitä kasvaa muun muassa letoilla, rämeillä ja rahkanevoilla. Suomessa lajin on todettu kasvavan erityisesti ruskorahkasammalmättäillä (Sphagnum fuscum).[2]
Karvayökönlehden kasvupaikat ovat niukkaravinteisia. Lisäravinteita kasvi saa saalistamalla hyönteisiä. Kiiltävät, mutta tahmeat lehdet houkuttelevat pieniä hyönteisiä, jotka jäävät niihin kiinni. Kun hyönteinen on kuollut, lehden pinnalla olevat entsyymit sulattavat sen vähitellen kasvin ravinnoksi.[5]
Ruotsissa yökönlehtiä on käytetty viilin tapaisen maitotuotteen valmistukseen. Tuoreita lehtiä laitettiin siivilän pohjalle ja päälle kaadettiin maitoa. Siivilöidyn maidon annettiin seistä muutaman päivän, kunnes se oli jähmettynyt viiliksi. Valmistustavan kirjoitti ylös jo Carl von Linné teoksessaan Flora Lapponica (1737).[5]
Karvayökönlehti (Pinguicula villosa) on pieni, soilla kasvava monivuotinen yökönlehtilaji. Laji käyttää ravinnokseen pieniä hyönteisiä eli se on lihansyöjäkasvi. Lähisukulaislaihin kuuluu muun muassa siniyökönlehti (P. vulgaris).
