dcsimg

Psophiidae ( Breton )

provided by wikipedia BR

Psophiidae a zo ur c'herentiad e rummatadur an evned hag a vez renket en urzhiad Gruiformes. Psophia eo ar genad nemetañ ennañ.

Spesadoù

3 spesad a zo er c'herentiad-mañ:

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedia authors and editors
original
visit source
partner site
wikipedia BR

Psophiidae: Brief Summary ( Breton )

provided by wikipedia BR

Psophiidae a zo ur c'herentiad e rummatadur an evned hag a vez renket en urzhiad Gruiformes. Psophia eo ar genad nemetañ ennañ.

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedia authors and editors
original
visit source
partner site
wikipedia BR

Psofiedoj ( Esperanto )

provided by wikipedia EO

La Psofiedoj (Psophiidae), ankaŭ agamiedojtrumpetbirdoj, estas birdofamilio en la ordo de la Gruoformaj (Gruiformes). Ĝi konsistas el nur unu genro kun tri specioj.

Nomo

En PIV la psofioj nomiĝas agamioj laŭ la franca Agami trompette. Aliaj lingvoj havas trumpetista birdo kiel genran nomon, kvankam ĝia sonado similas pli precize al tamburado ol al trumpetado. Ni preferas transpreni kiel ĉefan la latinan sciencan nomon en esperantigita formo. Ĝi devenas de la greka ψόφος, kiu signifas ĉiuspecan bruon.

Aspekto

Psofioj aspektas laŭ grando kaj formo pli kiel kokoj ol kiel gruoj. Ilia beko similas al tiu de urogalo. La fortikaj kruroj havas stabilajn antaŭajn piedfingrojn kaj malgrandan, iom supre komenciĝantan malantaŭan piedfingron. La kapoplumaro estas velura, la ŝultro kaj la internaj supraj flugiloj estas strange ĉifonaj. La flugiloj kaj la vosto estas relative kurtaj. La plumaro estas ĝenerale grizabruna kun bluaj speguloj; malsamkoloraj estas la flugiloj laŭ la specio. La birdoj povas fariĝi grandaj ĝis duona metro kaj pezaj ĝis 1,5 kilogramoj.

Vivmaniero

Agamoj vivas en malgrandaj grupoj, kiuj dum la tuta jaro defendas sian teritorion. La birdoj tute ne ŝatas flugi, sed ili povas rapide, lerte kaj longe kuri, daŭre tikante per la flugiloj. Ili serĉas sian nutraĵon – fruktojn, semaĵojn, verdaĵojn kaj etain bestojn – sub arboj, irante inter la arboj tien kaj reen en la rapideco de homa piediranto, averaĝe 3,7 kilometrojn tage. Pli larĝajn riverojn ili trapasas naĝante, sed nur se necese. En danĝero ili flugas sur arbojn, kie ili ankaŭ tranoktas.

Generado

Trumpetbirdoj kelkfoje montras grupan amorludan dancadon, kiu iomete memorigas tiun de gruoj. La neston ili konstruas en arboj. Ĝi entenas inter ses kaj dek senmakulajn verdete aŭ flavete blankajn ovojn, kiujn la femalo elkovas. La idoj baldaŭ forlasas la neston por nutri sin surgrunde.

Disvastiĝo

Psofiedoj vivas en Sudameriko, en la tropikaj pluvarbaroj de la amazona pelvo. La tri specioj estas limigitaj per grandaj riveroj: norde de Amazono la tambura psofio, okcidente de Rivero Madeira la verda psofio, oriente la blankflugila.

Genro kaj specioj

  • Psofio (Psophia), agamio, trumpetbirdo
    • Agamio[1] (Psophia crepitans), tambura agamio, grizflugila trumpetbirdo
    • Verda psofio (Psophia viridis), verda agamio, verdflugila trumpetbirdo
    • Blankflugila psofio (Psophia leucoptera), blankflugila agamio, blankflugila trumpetbirdo

Referencoj

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Vikipedio aŭtoroj kaj redaktantoj
original
visit source
partner site
wikipedia EO

Psofiedoj: Brief Summary ( Esperanto )

provided by wikipedia EO

La Psofiedoj (Psophiidae), ankaŭ agamiedoj aŭ trumpetbirdoj, estas birdofamilio en la ordo de la Gruoformaj (Gruiformes). Ĝi konsistas el nur unu genro kun tri specioj.

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Vikipedio aŭtoroj kaj redaktantoj
original
visit source
partner site
wikipedia EO

Psophiidae ( Spanish; Castilian )

provided by wikipedia ES

Los psofíidos (Psophiidae) son una familia de aves gruiformes conocidas vulgarmente como trompeteros o tentes. Están restringidos a los bosques del Amazonas en América del Sur. Se comunican por una llamada que recuerda el sonido de una trompeta, de donde toman su nombre común.

Son aves con cuello largo, patas fuertes y pico similar al de las gallináceas. El plumaje es suave, y son poco voladores. Son gregarias; anidan en la tierra, ponen muchos huevos grandes de color blancos o verdosos. Se alimentan de insectos y frutas.

Especies

Se conocen ocho especies de Psophia:[1]

Referencias

  1. Clements, J. F., T. S. Schulenberg, M. J. Iliff, D. Roberson, T. A. Fredericks, B. L. Sullivan & C. L. Wood (2015). «The eBird/Clements checklist of birds of the world: v2015». Disponible para descarga. The Cornell Lab of Ornithology.
  • Ribas, C.C., Aleixo, A., Nogueira, A., Miyaki, C. & Cracraft, J.2011 A palaeobiogeographic model for biotic diversification within Amazonia over the past three millions years. Proc. R. Soc. B. 279, 681-689.

"
license
cc-by-sa-3.0
copyright
Autores y editores de Wikipedia
original
visit source
partner site
wikipedia ES

Psophiidae: Brief Summary ( Spanish; Castilian )

provided by wikipedia ES

Los psofíidos (Psophiidae) son una familia de aves gruiformes conocidas vulgarmente como trompeteros o tentes. Están restringidos a los bosques del Amazonas en América del Sur. Se comunican por una llamada que recuerda el sonido de una trompeta, de donde toman su nombre común.

Son aves con cuello largo, patas fuertes y pico similar al de las gallináceas. El plumaje es suave, y son poco voladores. Son gregarias; anidan en la tierra, ponen muchos huevos grandes de color blancos o verdosos. Se alimentan de insectos y frutas.

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Autores y editores de Wikipedia
original
visit source
partner site
wikipedia ES

Kyssäkurjet ( Finnish )

provided by wikipedia FI

Kyssäkurjet, aikaisemmalta nimeltään trumpettilinnut[1] (Psophiidae) on kurkilintuihin kuuluva lintuheimo, johon kuuluu yksi suku ja kolme lajia.[2] Kyssäkurkien sukuun kuuluvia lajeja ovat kyssäkurki (Psophia crepitans), perunkyssäkurki (Psophia leucoptera) ja brasiliankyssäkurki (Psophia viridis). Kyssäkurjet elävät Etelä-Amerikan sademetsissä. Ne liikkuvat parvina ja etsivät metsänpohjalta ravinnokseen hedelmiä, marjoja ja selkärangattomia. Pelästytettynä ne päästävät kovan varoitushuudon, josta tulee niiden englanninkielinen nimi trumpeter. Suomenkielinen termi trumpettikurki viittaa kuitenkin lajiin Grus americana.

Koko ja ulkonäkö

 src=
Perunkyssäkurki.

Kyssäkurkien ruumiinpituus on 45–52 ja paino 1–1,5 kiloa.[3] Ne ovat ison kanan kokoisia ja muistuttavat kyttyräselkäistä kurkea. Kaula ja jalat ovat melko pitkät. Pää on pieni ja pyöreä,[4] nokka tukeva, lyhyt[5] ja hieman käyrä. Silmät ovat suuret ja tummat.[3] Höyhenys on pehmeä. Siivet ovat pyöreähköt, eivätkä sovellu kovin hyvin lentämiseen. Kyssäkurjet pitävät yleensä siipiään hieman koholla vartalon pinnasta, mikä tekee linnusta yhdessä sen pöyheän höyhenyksen kanssa todellista suuremman näköisen.[5] Kaulan höyhenys on kuitenkin tiivis ja samettinen, mikä saa kaulan vastaavasti näyttämään tavallista ohuemmalta.[6] Lyhyt pyrstö on lähes kokonaan siipisulkien peitossa.[3] Höyhenpeite on pääosin musta, mutta kaulassa purppuranvärinen vivahdus.[4] Lajit erottaa toisistaan siipisulkien, etenkin sisempien kyynärsulkien sekä selän värin perusteella.[3][4] Kyssäkurki on muutoin musta, mutta selässä on harmaata. Perunkyssäkurjen selkäpuolen takaosa on valkoinen. Brasiliankyssäkurjen erottaa taas vihertävistä siivistä.[4] Saman lajin naaraat ja koiraat ovat samankokoiset ja -väriset.[6]

Levinneisyys ja elinympäristö

Kyssäkurkien levinneisyys rajoittuu Etelä-Amerikan pohjoisosiin.[7] Niitä elää pääasiassa Amazonin ja Orinocon valuma-alueelle. Heimon elinympäristöä ovat trooppiset sademetsät. Jokainen laji elää omalla alueellaan, koska suuret joet erottavat niiden elinpaikat toisistaan.[3] Kyssäkurki elää Amazonjoen pohjoispuolella, jossa se elää Venezuelasta ja Guayanasta Ecuadorin itäosiin ja Koillis-Brasiliaan ulottuvalla alueella. Perunkyssäkurki elää Amazonin lounaispuolella Perussa ja Brasilian luoteisosissa. Brasiankyssäkurki elää joen kaakkoispuolella Pohjois-Brasiliassa.[5][4]

 src=
Kyssäkurkiparvi Ranskan Guayanassa sijaitsevassa sademetsässä.

Kyssäkurjet karttavat maatalousalueita. Heimon lajit eivät ole uhanalaisia, eikä niiden olemassaolo ole toistaiseksi uhattuna. Alueen metsien jatkuva hävitys voi kuitenkin tehdä kyssäkurjet pitkällä tähtäimellä riippuvaisiksi suojelualueista.[6]

Elintavat

Kyssäkurjet ovat parvissa liikkuvia paikkalintuja.[8] Ne voivat kerääntyä jopa 200 yksilön parviin.[4] Kyssäkurjet liikkuvat maanpinnalla ja pystyvät huonoina lentäjinä lentämään enintään muutamia satoja metrejä.[8] Ne ovat kuitenkin nopeita juoksijoita.[3] Vaaran uhatessa kyssäkurjet mieluummin juoksevat kuin lentävät. Joetkin ne ylittävät mieluummin uimalla kuin lentämällä.[4]

Parvi suojautuu liikkumalla tiettyjä reittejä pitkin, joita johtaa yksi erityisen tarkkaavainen lintu.[6] Välittömän vaaran uhatessa ne voivat paeta ylös puihin. Puut toimivat myös yöpymispaikkoina. Iltahärässä ne lepattelevat melko vaivalloisesti puihin noin 6–9 metrin korkeuteen.[3] Parven jäsenet yöpyvät yhdessä, ja pitävät yhteytä toisiinsa äänekkäällä huudolla, joka alkaa lyhyillä ääntelyillä ja päättyy pitkään kirruntaan. Tätä ääntä matkimalla niitä voi helposti houkutella luokseen. Trumpettikurki-nimityksen ne ovat saaneet syvältä tulevasta matalasta uhkailuhuudostaan.[4] Huuto kuitenkin muistuttaa enemmän kumeaa rummutusta kuin torven törähdystä.[8] Varoitushuudon päästäessään lintu pitää nokkansa kiinni.[6] Ääni aiheutuu hyvin pitkästä urkupillin tavoin äänenvahvistimena toimivasta henkitorvesta, joka on kiertyneenä rintalastan sisällä.[4] Tämä ääntely voi kestää lähes minuutin, jonka jälkeen seuraa useiden minuuttien tauko, kunnes lintu voi jälleen päästää kumeaa ääntä. Äänen kesto määräytyy suurissa ilmapusseissa olevan ison ilmavaraston täyttymisen mukaan.[8]

Kyssäkurjet eivät ole puolustuskyvyttömiä, vaan pystyvät tekemään vastustajaansa iskuja kynsillään ja nokallaan. Ne välttävät vihollisen puraisut hypähtämällä ilmaan. Kyssäkurkien tiedetään pystyvän karkottamaan jopa keskikokoisen koiran.[4]

Ravinto

 src=
Kyssäkurki

Kyssäkurjet ovat kaikkiruokaisia. Niiden ravintoa ovat pudonneet hedelmät, marjat, hyönteiset ja muut selkärangattomat, kuten muurahaiset, kärpäset, hämähäkit, heinäsirkat ja juoksujalkaiset.[4][6] Ne pitävät erityisesti termiiteistä.[6] Kyssäkurjilla on myös tapana seurailla tukaaneja, mölyapinoita sekä koateja ja syödä niiden puista pudottamia hedelmiä.[4]

Lisääntyminen

Soidinaikana kyssäkurjet kerääntyvät avoimille paikoille,[4] joilla ne esittävät samantapaisen soidintanssin kuin kurjet. Niiden soidinesitykseen kuuluu hypähtelyä, höyhenten levitystä, huutelua ja jopa kuperkeikkoja.[4][8] Parittelun jälkeen pari rakentaa yhdessä pesän,[8] joka sijaitsee sijaitsee puunkolossa, palmunlatvassa,[3] oksanhaarassa tai maassa lähellä puunjuurta.[4] Naaras munii sinne 2–5 tai joskus jopa kymmenen karheapintaista munaa, joiden väri vaihtelee valkoisesta vihreään.[8][3] Haudonta-ajan kestoa ei tiedetä.[6] Ainakin perunkyssäkurjilla molemmat sukupuolet hautovat,[3] mutta vankeudessa vain naaraiden on havaittu hautovan.[6] Maassa pesivien lintujen poikaset lähtevät seuraamaan emoaan pian kuoriutumisen jälkeen, ja luultavasti myös puissa kuoriutuneet tekevät näin.[4]

Kyssäkurjet ja ihminen

Kyssäkurjet kesyyntyvät helposti. Ne tunnistavat eri ihmiset ja isäntänsä, ja tervehtivät tämän nähdessään kovalla kaakatuksella. Niiden kerrotaan myös seuraavan isäntäänsä. Paikalliset käyttävät niitä siipikarjan suojana. Tällöin kyssäkurki liikkuu kanaparven mukana ja johtaa sitä.[4][6] Varoitushuutonsa ansiosta niitä käytetään myös vahtilintuina.[9] Toisaalta näitä melko pelottomia lintuja myös metsästetään paljon niiden maukkaan lihan vuoksi.[4]

Lähteet

  1. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1889. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
  2. BirdLife Suomi - Maailman lintujen suomenkieliset nimet
  3. a b c d e f g h i j (toim.) Perrins, Christopher: The encyclopedia of Birds, s. 213. Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0-19-956800-0.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r (toim.) Kaija Kangasniemi: Kodin suuri eläinkirja 9, s. 316. Weilin+Göös, 1981. ISBN 951-35-1712-8.
  5. a b c (suom.) Timo Alanko, Tuulikki Lahti ja Kalevi K. Malmström: Zoo Suuri eläinkirja 3, s. 367. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08248-1.
  6. a b c d e f g h i j Trumpeter - Honolulu Zoo Home Page Honolulu Zoo. Viitattu 27.10. 2010.
  7. Grey-winged Trumpeter (Psophia crepitans) 2013. The Internet Bird Collection. Viitattu 7.1.2013. (englanniksi)
  8. a b c d e f g (suom.) Timo Alanko, Tuulikki Lahti ja Kalevi K. Malmström: Zoo Suuri eläinkirja 3, s. 368. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08248-1.
  9. Byers, Clive: Birds of Ecuador and Galapagos, s. 43. New Holland Publishers, 2009. ISBN 978-1-84773-140-1.
license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visit source
partner site
wikipedia FI

Kyssäkurjet: Brief Summary ( Finnish )

provided by wikipedia FI

Kyssäkurjet, aikaisemmalta nimeltään trumpettilinnut (Psophiidae) on kurkilintuihin kuuluva lintuheimo, johon kuuluu yksi suku ja kolme lajia. Kyssäkurkien sukuun kuuluvia lajeja ovat kyssäkurki (Psophia crepitans), perunkyssäkurki (Psophia leucoptera) ja brasiliankyssäkurki (Psophia viridis). Kyssäkurjet elävät Etelä-Amerikan sademetsissä. Ne liikkuvat parvina ja etsivät metsänpohjalta ravinnokseen hedelmiä, marjoja ja selkärangattomia. Pelästytettynä ne päästävät kovan varoitushuudon, josta tulee niiden englanninkielinen nimi trumpeter. Suomenkielinen termi trumpettikurki viittaa kuitenkin lajiin Grus americana.

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visit source
partner site
wikipedia FI

Psophiidae ( French )

provided by wikipedia FR

La famille des Psophiidae, ou psophiidés, comprend les 3 espèces d'agamis appartenant toutes au genre Psophia. Le terme agami, initialement orthographié agamy, est un terme d'origine Kali'na[1].

Ce sont des oiseaux terrestres de taille moyenne (de 45 à 52 cm), au cou assez long ainsi que les pattes. Ils ont le bec court et puissant, et le dos voûté. Ils vivent dans le nord de l'Amérique du Sud, où ils fréquentent la forêt tropicale dense. Ils sont réputés très facile à apprivoiser.

Liste des espèces

D'après la classification de référence (version 5.1, 2015) du Congrès ornithologique international (ordre phylogénique) :

"
Psophia leucoptera

Voir aussi

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Auteurs et éditeurs de Wikipedia
original
visit source
partner site
wikipedia FR

Psophiidae: Brief Summary ( French )

provided by wikipedia FR

La famille des Psophiidae, ou psophiidés, comprend les 3 espèces d'agamis appartenant toutes au genre Psophia. Le terme agami, initialement orthographié agamy, est un terme d'origine Kali'na.

Ce sont des oiseaux terrestres de taille moyenne (de 45 à 52 cm), au cou assez long ainsi que les pattes. Ils ont le bec court et puissant, et le dos voûté. Ils vivent dans le nord de l'Amérique du Sud, où ils fréquentent la forêt tropicale dense. Ils sont réputés très facile à apprivoiser.

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Auteurs et éditeurs de Wikipedia
original
visit source
partner site
wikipedia FR

Trompetvogels ( Dutch; Flemish )

provided by wikipedia NL
license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedia-auteurs en -editors
original
visit source
partner site
wikipedia NL

Trompetvogels: Brief Summary ( Dutch; Flemish )

provided by wikipedia NL

Trompetvogels zijn een familie van vogels uit de orde Kraanvogelachtigen. De familie telt 3 soorten.

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedia-auteurs en -editors
original
visit source
partner site
wikipedia NL

Trompetfuglar ( Norwegian )

provided by wikipedia NN

Trompetfuglar er ein familie med ei slekt av tre til seks artar med leveområde avgrensa til skogane i Orinocobassenget og Amazonasbassenget. Namnet trompetfuglar har dei fått av dei trompetstøtaktige kalleropa som hannfuglane gjer.

Skildring

Dei liknar tamhøns i storleik, måler frå 45 til 52 centimeter og veg frå 1.0 til 1,5 kilogram. Dei er runde i kroppsforma. Nebbet er kort og kraftig, hals og føter er lange. Hals med hovud er s-forma i samankropen haldning. Hovudet er lite, men augo er relativt store, noko som kan gje eit «godmodig» uttrykk. Fjørdrakta er mjuk, liknar pels eller fløyel på hovud og nakke. Fargene går hovudsakleg i svart, med iriserande lilla, grønt eller bronsefarge, særleg på vengdekkfjørene og nedre nakke. Dei sekundære og tertiære flygefjørene er kvite til oransje, grå, eller grønlege til svarte. Dei har òg hårliknande fjører som fell ned lengst bak på ryggen i same farge. Desse fargene gjev namn til artane.

Trompetfuglane er dårlege flygarar, men gode løparar, dei kan lett flykte frå hundar. Dei er òg i stand til å symje over elver. Dei nyttar mesteparten av dagen i støyande flokkar, somme tider på meir enn 100 individ samlast nede på skogbotnen. Næringa er frå ei blanding av animalsk og plantebasert føde, dette kan vere nedfallen frukt, ofte frukt som er slått ned av aper, små mengder leddyr, blant anna maur og fluger, og dessutan krypdyr og amfibium.[1] På kvelden flyg dei opp i tre for å kvile 6 til 9 meter over bakken.

Den vide reirplassen til trompetfuglar ligg ofte i hole tre eller nokre gongar i krona på ein palme, alltid over bakken, frå få meter og opptil 13 m. Trompetfuglar bygger ikkje reir, men legg 2 til 4 egg direkte på underlaget. Egga har ujamne, kvite skal, i snitt måler dei 60 x 48 mm. Hos kvitvengtrompetfugl og gråvengtrompetfugl kan grupper av vaksne gje kollektivt omsorg for eit enkelt ungekull.[2]

Tilhøve til menneske

I eller i nærleiken av den søramerikansk regnskogen har urfolket tradisjonelt heldt trompetfuglar som fjørkre. Vanlegvis tar menneske egg eller små ungar frå ville trompetfuglforeldre og lèt tamhøns klekke og oppfostre dei. Soleis blir temde trompetfuglar knytt til menneske.[2]

Temde trompetfuglar blir utnytta som vaktarar for anna fjørkre ved at dei kan oppdage slagar og avlive dei minste slangeartane. Med det kraftige tutande lætet kan dei òg spele ei rolle som «vakthund», det er sagt at dei reagerer på ukjende menneske og potensielle rovdyr.[2]

I delstaten Pará i Brasil, og i Fransk Guyana, er det vanlige namnet på desse fuglane agami.[2] Agami er òg ført opp i Store norske leksikon som eit alternativt norsk namn på arten gråvengtrompetfugl.[3]

Taksonomi og artar

Det er trudd at artane har ei felles nedætting datert til ca. 70-60 millionar år sidan. Fram til ca. år 2015 har det vore semje om tre artstakson og til saman fem underartstakson i gruppa. I 2019 listar IOC World Bird List[4] og EBird/Clements Checklist[5] tre artar, medan Handbook of the Birds of the World Alive listar seks artar.[2] HBW har opphøgd tre underartar til artar med referanse til ein gjennomgang av taksonomien til grønvengtrompetfugl,[6] og ein annen om utviklinga av diversifisering av organismar i Amazonas.[7]

Artsliste

Trompetfuglar i rekkjefølgje etter EBird/Clements Checklist v2019[5] med norske namn etter Norske navn på verdens fugler:[8]

Slekt Psophia

Tre andre takson er rekna som artar etter HBW - Alive, Family Psophiidae, species table.[2]

Kjelder

  • Første versjon av denne artikkelen er basert på ei omsetjing av artikkelen Trumpeter (bird) frå Engelsk Wikipedia den 8. desember 2014
Referansar
  1. Hilty, Steven L. (2002). Birds of Venezuela. Christopher Helm Publishers Ltd. ISBN 0713664185.
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 HBW Alive, Family Psophiidae - oppslagsverk «Handbook of the birds of the world - Alive». Henta 24. august 2019.
  3. «agami» i Store norske leksikon, snl.no. Henta 24. august 2019.
  4. IOC-lista, nemner splitten som «under vurdering» og refererer til Oppenheimer & Silveira og til Ribas et al lest 19. september 2010
  5. 5,0 5,1 Schulenberg T.S.; M. J. Iliff; S. M. Billerman; B. L. Sullivan; C. L. Wood; T. A. Fredericks. (august 2019), eBird/Clements Checklist v2019 (CSV), Cornell Lab of Ornithology
  6. Oppenheimer and Silveira. 2009. A taxonomic review of the Dark-winged Trumpeter Psophia viridis (Aves: Gruiformes: Psophiidae). Papéis Avulsos de Zoologia 49(41): 547-555
  7. Ribas, Aleixo, Nogueira, Miyaki and Cracraft. 2012. A palaeobiogeographic model for biotic diversification within Amazonia over the past three million years. Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences 279: 681-689
  8. Syvertsen, P. O., Ree, V., Hansen, O. B., Syvertsen, Ø., Bergan, M., Kvam, H., Viker, M. & Axelsen, T. 2008. Virksomheten til Norsk navnekomité for fugl (NNKF) 1990-2008. Norske navn på verdens fugler. med oppdateringar i 2017. Norsk Ornitologisk Forening sin nettstad (publisert 21.12.2017)

Bakgrunnsstoff

"Commons-logo.svg" Commons har multimedia som gjeld: Trompetfuglar
license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedia authors and editors
original
visit source
partner site
wikipedia NN

Trompetfuglar: Brief Summary ( Norwegian )

provided by wikipedia NN

Trompetfuglar er ein familie med ei slekt av tre til seks artar med leveområde avgrensa til skogane i Orinocobassenget og Amazonasbassenget. Namnet trompetfuglar har dei fått av dei trompetstøtaktige kalleropa som hannfuglane gjer.

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedia authors and editors
original
visit source
partner site
wikipedia NN

Gruchacze ( Polish )

provided by wikipedia POL
Commons Multimedia w Wikimedia Commons

Gruchacze[4] (Psophiidae) – monotypowa rodzina ptaków z rzędu żurawiowych (Gruiformes).

Zasięg występowania

Obejmuje gatunki lądowe, zamieszkujące wyłącznie tropikalne lasy Amazonii w Ameryce Południowej[5] z wyjątkiem południowych jej części[6].

Charakterystyka

Długość ciała 45–52 cm; masa ciała 790–1500 g[7]. Gruchacze mają długie szyje i nogi oraz dzioby podobne do dziobów kurowatych. Słabo latają, za to są dobrymi biegaczami.

Żywią się głównie owadami i owocami. Gniazdują na ziemi, składając białe lub zielonkawe jaja. W Wenezueli i Brazylii, gdzie nazywane są jacamim, używane są jako zwierzęta stróżujące, gdyż doskonale potrafią zabijać jadowite węże.

Systematyka

Etymologia

Gr. ψοφος psophos – hałas, nieartykułowany dźwięk[8].

Podział systematyczny

Do rodzinę gruchaczy należy jeden rodzaj Psophia z trzema gatunkami[4]:

Przypisy

  1. Psophiidae, w: Integrated Taxonomic Information System (ang.).
  2. Psophia, w: Integrated Taxonomic Information System (ang.) [dostęp 15 stycznia 2011]
  3. C. Linneaus: Systema naturae per regna tria naturae, secundum classes, ordines, genera, species, cum characteribus, differentiis, synonymis, locis. Wyd. 10. T. 1. Holmiae: Impensis Direct. Laurentii Salvii, 1758, s. 154. (łac.)
  4. a b Systematyka i nazwy polskie za: P. Mielczarek, M. Kuziemko: Podrodzina: Rodzina: Psophiidae Bonaparte, 1831 - gruchacze - Trumpeters (wersja: 2015-09-04). W: Kompletna lista ptaków świata [on-line]. Instytut Nauk o Środowisku Uniwersytetu Jagiellońskiego. [dostęp 2016-10-04].
  5. F. Gill, D. Donsker (red.): Rails, gallinules & cranes (ang.). IOC World Bird List: Version 6.3. [dostęp 2016-10-04].
  6. Lepage D.: Psophiidae. Avibase – Światowa Baza Danych o Ptakach. [dostęp 17 kwietnia 2009].
  7. P.T. Sherman: Family Psophiidae (Trumpeters). W: J. del Hoyo, A. Elliott, J. Sargatal: Handbook of the Birds of the World. Cz. 3: Hoatzin to Auks. Barcelona: Lynx Edicions, 1996, s. 106–107. ISBN 84-87334-20-2. (ang.)
  8. J.A. Jobling: Key to Scientific Names in Ornithology. W: J. del Hoyo, A. Elliott, J. Sargatal, D.A. Christie, E. de Juana (red.): Handbook of the Birds of the World Alive. Barcelona: Lynx Edicions, 2016. [dostęp 2016-10-04]. (ang.)

Linki zewnętrzne

  1. Trumpeters (Psophiidae) (ang.). IBC: The Internet Bird Collection. [dostęp 2014-02-22].
license
cc-by-sa-3.0
copyright
Autorzy i redaktorzy Wikipedii
original
visit source
partner site
wikipedia POL

Gruchacze: Brief Summary ( Polish )

provided by wikipedia POL

Gruchacze (Psophiidae) – monotypowa rodzina ptaków z rzędu żurawiowych (Gruiformes).

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Autorzy i redaktorzy Wikipedii
original
visit source
partner site
wikipedia POL

Psophiidae ( Portuguese )

provided by wikipedia PT
Distribuição geográfica Distribuição aproximada das espécies: P. crepitans (vermelho), P. leucoptera (verde) e P. viridis (laranja).
Distribuição aproximada das espécies: P. crepitans (vermelho), P. leucoptera (verde) e P. viridis (laranja).
Géneros PsophiaLinnaeus, 1758

Psophiidae (nome popular: jacamin, jacami) é uma família de aves da ordem Gruiformes que ocorre apenas na América do Sul, na região da Bacia Amazônica. A distribuição das espécies do único gênero varia conforme a teoria dos refúgios do pleistoceno.[1][2][3]

Espécies

As 8 espécies atuais ocorrem no Brasil, sendo 5 endêmicas do país.[4][5]

Referências

  1. Sick, Helmut (1997). Ornitologia brasileira 2 ed. Rio de Janeiro: Nova Fronteira. p. 292-293. 862 páginas. ISBN 9788520908167
  2. Ribas, Camila C.; Alexandre Aleixo, Afonso C. R. Nogueira, Cristina Y. Miyaki, Joel Cracraft (2012). Traditionally, three ‘biological’ species of Psophia have been widely recognized. Our genetic and museumbased analyses, however, confirm that two of these are not monophyletic and the third includes several distinct taxa. Our data instead identify eight diagnosably distinct phylogenetic species, each endemic in a major area of endemism.. «A palaeobiogeographic model for biotic diversification within Amazonia over the past three million years». Proceedings of the Royal Society of London B: Biological Sciences (em inglês). 279 (1729): 681-689. ISSN 0962-8452. PMID 21795268. doi:10.1098/rspb.2011.1120 A referência emprega parâmetros obsoletos |coautores= (ajuda)
  3. Piacentini VQ; Aleixo ALP; Agne CEQ; Maurício GN; Pacheco JF; Bravo G; Brito GRR; Naka LN; Olmos F; Posso S; Silveira LF; Betini G; Carrano E; Franz I; Lees A; Lima L; Pioli D; Schunck F; Amaral FR; Bencke GA; Cohn-Haft M; Figueiredo LF; Straube F; Césari E. «Psophiidae in Catálogo Taxonômico da Fauna do Brasil». fauna.jbrj.gov.br. Consultado em 7 de janeiro de 2016 !CS1 manut: Nomes múltiplos: lista de autores (link)
  4. Comitê Brasileiro de Registros Ornitológicos (1 de janeiro de 2014). «Lista das aves do Brasil. 11ª edição». Consultado em 16 de junho de 2015. Arquivado do original em 9 de novembro de 2014
  5. Piacentini, Vítor de Q.; Alexandre Aleixo, Carlos Eduardo Agne, Giovanni Nachtigall Maurício, José Fernando Pacheco, Gustavo A. Bravo, Guilherme R. R. Brito, Luciano N. Naka, Fabio Olmos, Sergio Posso, Luís Fábio Silveira, Gustavo S. Betini, Eduardo Carrano, Ismael Franz, Alexander C. Lees, Luciano M. Lima, Dimas Pioli, Fabio Schunck, Fábio Raposo do Amaral, Glayson A. Bencke, Mario Cohn-Haft, Luiz Fernando A. Figueiredo, Fernando C. Straube, Evaldo Cesari (31 de dezembro de 2015). «Annotated checklist of the birds of Brazil by the Brazilian Ornithological Records Committee / Lista comentada das aves do Brasil pelo Comitê Brasileiro de Registros Ornitológicos». Revista Brasileira de Ornitologia - Brazilian Journal of Ornithology. 23 (2): 90-298. ISSN 2178-7875 A referência emprega parâmetros obsoletos |coautores= (ajuda)
Wikispecies
O Wikispecies tem informações sobre: Psophiidae
Commons
O Commons possui imagens e outros ficheiros sobre Psophiidae


Ícone de esboço Este artigo sobre Aves, integrado no Projeto Aves é um esboço. Você pode ajudar a Wikipédia expandindo-o.


 title=
license
cc-by-sa-3.0
copyright
Autores e editores de Wikipedia
original
visit source
partner site
wikipedia PT

Psophiidae: Brief Summary ( Portuguese )

provided by wikipedia PT

Psophiidae (nome popular: jacamin, jacami) é uma família de aves da ordem Gruiformes que ocorre apenas na América do Sul, na região da Bacia Amazônica. A distribuição das espécies do único gênero varia conforme a teoria dos refúgios do pleistoceno.

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Autores e editores de Wikipedia
original
visit source
partner site
wikipedia PT

Psophiidae ( Vietnamese )

provided by wikipedia VI

Psophia là một chi chim thuộc họ đơn chi Psophiidae, trong bộ Gruiformes.[1] Chúng phân bố trong các khu rừng ẩm AmazonGuiana ShieldNam Mỹ.

Phân loại học

  • Psophia crepitans
    • Psophia (crepitans) crepitans
    • Psophia (crepitans) napensis
  • Psophia leucoptera
    • Psophia (leucoptera) leucoptera
    • Psophia (leucoptera) ochroptera
  • Psophia viridis
    • Psophia (viridis) viridis
    • Psophia (viridis) dextralis
    • Psophia (viridis) obscura
    • Psophia (viridis) interjecta – có thể hợp nhất với dextralis.[2]

Chú thích

  1. ^ Clements, J. F., T. S. Schulenberg, M. J. Iliff, B.L. Sullivan, C. L. Wood, and D. Roberson (2012). “The eBird/Clements checklist of birds of the world: Version 6.7.”. Truy cập ngày 19 tháng 12 năm 2012.
  2. ^ Oppenheimer and Silveira. 2009. A taxonomic review of the Dark-winged Trumpeter Psophia viridis (Aves: Gruiformes: Psophiidae). Papeis Avulsos de Zoologia 49(41): 547‑55

Tham khảo

 src= Wikispecies có thông tin sinh học về Psophia  src= Wikimedia Commons có thư viện hình ảnh và phương tiện truyền tải về Psophia


Hình tượng sơ khai Bài viết sơ khai Bộ Sếu này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn.
license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedia tác giả và biên tập viên
original
visit source
partner site
wikipedia VI

Psophiidae: Brief Summary ( Vietnamese )

provided by wikipedia VI

Psophia là một chi chim thuộc họ đơn chi Psophiidae, trong bộ Gruiformes. Chúng phân bố trong các khu rừng ẩm AmazonGuiana ShieldNam Mỹ.

license
cc-by-sa-3.0
copyright
Wikipedia tác giả và biên tập viên
original
visit source
partner site
wikipedia VI

喇叭鸟科 ( Chinese )

provided by wikipedia 中文维基百科
灰翅喇叭鸟 淡翅喇叭鸟 暗翅喇叭鸟
灰翅喇叭鸟
淡翅喇叭鸟
暗翅喇叭鸟

喇叭鸟科学名Psophiidae)为鹤形目的一,现仅存13,为南美洲特有种。体型像,但短小尖锐。不善飞行,但善于奔跑,能游泳。生活在森林地带,主要以植物果实为食。

外部链接

 src= 维基共享资源中相关的多媒体资源:喇叭鸟科
 title=
license
cc-by-sa-3.0
copyright
维基百科作者和编辑

喇叭鸟科: Brief Summary ( Chinese )

provided by wikipedia 中文维基百科

喇叭鸟科(学名:Psophiidae)为鹤形目的一,现仅存13,为南美洲特有种。体型像,但短小尖锐。不善飞行,但善于奔跑,能游泳。生活在森林地带,主要以植物果实为食。

灰翅喇叭鸟(Psophia crepitans) 淡翅喇叭鸟(Psophia leucoptera) 暗翅喇叭鸟(Psophia viridis)
license
cc-by-sa-3.0
copyright
维基百科作者和编辑