Sittiäiset (Geotrupinae) on kovakuoriaisten (Coleoptera) Geotrupidae-heimoon kuuluva alaheimo, joka toisinaan on myös itsessään korotettu sittiäisten (Geotrupidae) heimoksi.[1]
Alaheimon lajit tuntee 11-jaokkeisista tuntosarvistaan ja päältäpäin näkyvistä leuoistaan. Sittiäiset ovat lannansyöjiä. Aikuiset kuoriaiset keräävät lantaa niiden maahan kaivamaansa käytävään. Käytävä on lannan alla, ja naaras munii sinne munansa.[1]
Suomesta tunnetaan kolme lajia, joista suurin on lehmän lannalla elävä sontiainen eli isosittiäinen (Geotrupes stercorarius), joka on yleinen suurimmassa osassa Suomea. Toinen melko yleinen Suomessa elävä laji on monenlaisella lannalla, kuten esimerkiksi ihmisen ulosteilla, elävä metsäsittiäinen (Geotrupes stercorosus). Metsäsittiäinen on kooltaan yleensä jonkin verran sontiaista pienempi. Kolmas Suomessa tavattu laji on harvinainen, muita sileämpi ja kirkkaamman sininen kevätsittiäinen (Geotrupes vernalis tai Trypocopris vernalis).[1]
Sittiäiset (Geotrupinae) on kovakuoriaisten (Coleoptera) Geotrupidae-heimoon kuuluva alaheimo, joka toisinaan on myös itsessään korotettu sittiäisten (Geotrupidae) heimoksi.
Alaheimon lajit tuntee 11-jaokkeisista tuntosarvistaan ja päältäpäin näkyvistä leuoistaan. Sittiäiset ovat lannansyöjiä. Aikuiset kuoriaiset keräävät lantaa niiden maahan kaivamaansa käytävään. Käytävä on lannan alla, ja naaras munii sinne munansa.
Suomesta tunnetaan kolme lajia, joista suurin on lehmän lannalla elävä sontiainen eli isosittiäinen (Geotrupes stercorarius), joka on yleinen suurimmassa osassa Suomea. Toinen melko yleinen Suomessa elävä laji on monenlaisella lannalla, kuten esimerkiksi ihmisen ulosteilla, elävä metsäsittiäinen (Geotrupes stercorosus). Metsäsittiäinen on kooltaan yleensä jonkin verran sontiaista pienempi. Kolmas Suomessa tavattu laji on harvinainen, muita sileämpi ja kirkkaamman sininen kevätsittiäinen (Geotrupes vernalis tai Trypocopris vernalis).
