Lysmata wurdemanni on trooppisten vesien katkarapulaji. Se kasvaa noin seitsemän senttiä pitkäksi, ja siinä on kapeita punaisia raitoja vaalealla, lähes läpikuultavalla pohjalla. Makeista muistuttavan värityksen takia lajia kutsutaan englanniksi joskus ”piparminttukatkaravuksi”.[2]
Lysmata wurdemanni elää luonnossa lämpimällä Atlantin länsirannikolla ja Karibianmerellä.[3]
Lysmata wurdemanni -katkarapuja pidetään joskus meriakvaarioissa. Niitä kutsutaan puhdistajaravuiksi sukulaisensa Lysmata amboinensis -lajin tapaan, sillä ne syövät loisia kalojen pinnalta. Lysmata wurdemanni on akvaarioharrastajien suosiossa ennen kaikkea siksi, että se syö pieniä lasiruusuja, eli haitallisia merivuokkoja.[4] Riutta-akvaarioissa siihen suhtaudutaan varauksella, sillä se voi syödä koralleja ja jättiläissimpukoita.[5]
Lajilla on vihreät munat, ja poikasten kasvattaminen on joskus onnistunut vankeudessa. Se vaatii kuitenkin huomattavia ponnisteluja oikeanlaisen eläinplanktonin tuottamiseksi poikasten ravinnoksi.[6] Useimmiten poikaset menehtyvät muutaman ensimmäisen elinkuukautensa aikana.[7]
Lysmata wurdemanni on trooppisten vesien katkarapulaji. Se kasvaa noin seitsemän senttiä pitkäksi, ja siinä on kapeita punaisia raitoja vaalealla, lähes läpikuultavalla pohjalla. Makeista muistuttavan värityksen takia lajia kutsutaan englanniksi joskus ”piparminttukatkaravuksi”.
Lysmata wurdemanni elää luonnossa lämpimällä Atlantin länsirannikolla ja Karibianmerellä.
Lysmata wurdemanni -katkarapuja pidetään joskus meriakvaarioissa. Niitä kutsutaan puhdistajaravuiksi sukulaisensa Lysmata amboinensis -lajin tapaan, sillä ne syövät loisia kalojen pinnalta. Lysmata wurdemanni on akvaarioharrastajien suosiossa ennen kaikkea siksi, että se syö pieniä lasiruusuja, eli haitallisia merivuokkoja. Riutta-akvaarioissa siihen suhtaudutaan varauksella, sillä se voi syödä koralleja ja jättiläissimpukoita.
Lajilla on vihreät munat, ja poikasten kasvattaminen on joskus onnistunut vankeudessa. Se vaatii kuitenkin huomattavia ponnisteluja oikeanlaisen eläinplanktonin tuottamiseksi poikasten ravinnoksi. Useimmiten poikaset menehtyvät muutaman ensimmäisen elinkuukautensa aikana.
