Arnikki eli tunturiarnikki (Arnica angustifolia) on Fennoskandian pohjoisosissa kasvava kauniskukkainen arnikkilaji. Tunturiarnikki on Suomessa uhanalainen ja luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sitä kasvaa Suomessa alle sadassa paikassa.[1]
Monivuotinen tunturiarnikki kasvaa 10–40 cm korkeaksi. Sen varsi on hento ja etenkin latvaosasta tiheään karvainen. Varren tyvellä on lehtiruusuke. Vastakkain olevia ruodittomia varsilehiä on yksi tai kaksi paria. Lehtilapa on suikea tai puikean suikea, pitkäkärkinen, ehylaitainen, lähes silposuoninen ja lyhytkarvainen. Kukinto on 3–5 cm leveä, yksittäinen ja usein nuokkuva keltainen mykerö. Toisinaan esiintyy 1–4 muuta mykeröä varsilehtien hangassa. Tunturiarnikki kukkii heinä-elokuussa.[2]
Tunturiarnikkia tavataan Fennoskandiassa Pohjois-Norjan ja -Ruotsin tuntureilla, Petsamon tunturialueella sekä Kuolan niemimaalla. Lajin muita pohjoisessa tai vuoristoissa viihtyviä alalajeja tavataan laajalla alueella Pohjois-Venäjällä, Siperiassa, Pohjois-Amerikan pohjoisosissa, Grönlannissa ja myös Pohjois-Afrikassa.[3] Suomessa tunturiarnikkia kasvaa Enontekiön ja Inarin Lapissa sekä Kuusamossa ja Sallassa.[4] Vuonna 2009 tehdyissä kartoituksissa laji löydettiin Suomesta 73 kasvupaikalta.[1]
Tunturiarnikki kasvaa kalkkipitoisilla, melko kuivilla ja valoisilla paikoilla: tunturikankailla ja rotkojen ja pahtojen seinämillä olevilla pienillä hyllyillä. Laji on kalkinvaatija.[2] Suomessa suurin osa tunturiarnikin kasvupaikoissa sijaitsee suojelualueilla. Kausniskukkaista kasvia saattaa kuitenkin uhata laiton keräily ja kasvupaikkojen kuluminen.[4]
Arnikin sukulaislajeja, kuten etelänarnikkia (Arnica montana) ja idänarnikkia (Arnica sacchalinensis), käytetään rohtokasveina.[5]
Arnikki eli tunturiarnikki (Arnica angustifolia) on Fennoskandian pohjoisosissa kasvava kauniskukkainen arnikkilaji. Tunturiarnikki on Suomessa uhanalainen ja luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Sitä kasvaa Suomessa alle sadassa paikassa.
