Skunkki eli juovaskunkki eli haisunäätä (Mephitis mephitis) on kaikkiruokainen haisunäätien heimoon kuuluva nisäkäslaji. Se esiintyy kaikkialla Pohjois-Amerikassa Meksikosta pohjoiseen. Haisunäätä ei ole näädälle läheistä sukua, vaan pesukarhu on juova- ja täpläskunkkien lähin sukulainenlähde?.
Laji on helposti tunnistettavissa valkoisista juovistaan, jotka kulkevat mustassa vartalossa kummallakin puolella ja yhdistyvät niskassa toisiinsa. Otsassa on kapea valkoinen juova. Haisunäätä on kooltaan suunnilleen kissan kokoinen, painoltaan vähän yli yhdestä kilosta yli kuuteen kiloon, ja pituudeltaan ilman häntää 33–46 cm. Hännän pituus on 18–25 cm. Jalat ovat lyhyet ja anturat pehmeät, jokaisessa tassussa on selvästi erottuen viisi pitkä- ja tylsäkyntistä varvasta. Korvat ovat pyöreät ja pienet.
Eliniänodote luonnonvaraisella haisunäädällä on n. kolme vuotta, lemmikkinä se saattaa elää jopa kymmenen vuotta. Luonnonvaraisista haisunäädistä yli 70% ei kuitenkaan elä edes vuottalähde?.
Nimestään huolimatta haisunäätä ei haise muulloin kuin vaaran uhatessa. Se kykenee ruiskauttamaan anaalihajurauhasillaan pahanhajuista nestettä henkeään uhkaavaa vaaraa kohden. Liikenne on haisunäädän yleinen kuolinsyy, sillä se ei näe nopeasti liikkuvia kohteita eikä hitaana kulkijana kykene väistämään autoja.
Näköaisti on heikko, sen sijaan hajuaisti on erinomainen ja eläin löytää tiensä ruuan luokse pitkänkin matkan päästä. Kuullessaan mahdollisen vaaran lähestyvän se ensin jähmettyy häntä pystyssä arvioimaan tilannetta ja sitten pakenee. Eläimet ja ihmiset osaavat useimmiten jättää luonnonvaraiset haisunäädät rauhaan, mutta uteliaat ja aggressiiviset koirat saattavat joutua haisunäädän ruiskauttamiksi.
Haisunäätä on hidas ja kömpelö hämäräeläin. Aamuisin ja iltaisin se etsii ruuakseen hedelmiä, sieniä, pähkinöitä, marjoja, kukintoja, sekä hyönteisiä, toukkia, etanoita, munia, hiiriä ja haaskoja. Haisunäätä kaivaa etukäpäliensä kynsillä maasta muurahaisentoukkia ja muuta ruokaa. Auringon noustessa se vetäytyy suojapaikkaansa, joka on maakuoppa, rakennuksen tai kiven alus. Villinä elävät haisunäädät hakeutuvat usein asutuksen liepeille ruuanjätteiden ja puutarhojen houkuttamina. Urokset viihtyvät yksin, mutta useat naaraat saattavat jakaa yhteisen suojan.
Haisunäätä nukkuu suurimman osan talvesta. Sen karvattomat tassut ja heikon karvoituksen peittämä vatsapuoli ovat arkoja kylmälle.
Paritteluaika on helmi-maaliskuussa, ja 3–6 poikasta syntyy toukokuun alkupuolella n. 66 vuorokauden tiineyden jälkeenlähde?. Poikaset syntyvät sokeina ja karvattomina, mutta jo musta-valkoraidallisina. Ne seuraavat emoaan koko kesän. Uros saattaa kohdatessaan tappaa omatkin poikasensa.
Haisunäätä ei varsinaisesti ääntele juuri koskaan, paitsi paritteluaikana äänekkäästikin kirkuen ja muristen. Pennut "sirkuttavat" emolleen. Joskus aikuiset eläimet saattavat tervehtiä toisiaan ystävällisellä ja hiljaisella, tosin kimeästi pärisevällä äänellä. Tyytymättömyyttä eläin ilmaisee tuhauttamalla ilmaa nenästään ja jännitystä rohisevalla hengityksellä.
Haisunäätä on hyödyksi jyrsijä- ja hyönteiskantojen harventajana, eikä se yleensä syö viljelyskasveja. Vaikka haisunäätä on villieläin, niitä pidetään joissakin maissa myös lemmikkinä. Lemmikkiskunkkien hajurauhaset on yleensä poistettu, mikä on kielletty Suomen eläinsuojelulainsäädännössä [2]. Skunkkien tuonti Suomeen on kielletty ilman Riistakeskuksen kirjallista lupaa ja Elintarviketurvallisuusviraston myöntämää tuontilupaa [3] Haisunäätien heimoon kuuluva patagonianskunkki (Conepatus humboldtii) on CITES-sopimuksella suojeltu laji[4]. EU-lainsäädännössä patagonianskunkki on liitteen B eläin, jota ei saa tuoda EU-alueelle ilman voimassa olevaa vientilupaa tai jälleenvientitodistusta sekä voimassa olevaa tuontilupaa[5].
Skunkki eli juovaskunkki eli haisunäätä (Mephitis mephitis) on kaikkiruokainen haisunäätien heimoon kuuluva nisäkäslaji. Se esiintyy kaikkialla Pohjois-Amerikassa Meksikosta pohjoiseen. Haisunäätä ei ole näädälle läheistä sukua, vaan pesukarhu on juova- ja täpläskunkkien lähin sukulainenlähde?.