Die Schopfstirnmotten (Tischeriidae) sind eine Familie der Schmetterlinge (Lepidoptera). Sie kommen mit nur etwa 80 Arten und einer Gattung in der ganzen Holarktis vor. Der Schwerpunkt ihrer Verbreitung liegt mit 47 Arten in den USA.
Die Falter erreichen eine Flügelspannweite von 1,5 bis 11 Millimetern. Sie haben schmale Vorderflügel die etwa viermal so lang wie breit sind. Viele Arten haben metallisch glänzende Vorderflügel. Die Grundfarbe ist meist gelb, hell- oder dunkelbraun oder kupferfarben. Die meist schmäleren Hinterflügel haben sehr lange Fransen. Die fadenförmigen Fühler erreichen etwa 60 bis 70 % der Vorderflügellänge. An der Stirn tragen die Tiere lange Haarschuppen, die ihnen ihren deutschen Namen gegeben haben. Sie haben gut entwickelte Saugrüssel.
Die Flügeladern der Vorderflügel sind zum Teil gut entwickelt, zum Teil aber auch stark reduziert. Sie haben 11 Adern mit zwei Analadern (1b und 1c). Die Hinterflügel haben bei allen Arten eine zurückgebildete Flügeladerung, die aus fünf oder sechs Adern mit einer (oder eventuell einer zweiten, aber schwer erkennbaren) Analader besteht.
Die Larven entwickeln sich im Inneren von Blättern als Minierer, in denen sie ausgedehnte Platzminen erzeugen. Sie entsorgen ihre Ausscheidungen durch einen auf der Unterseite des Blattes gelegenen Spalt. Sie verpuppen sich je nach Art entweder innerhalb ihrer Mine oder in einem Kokon. Die meisten Schopfstirnmottenarten bilden nur eine Generation pro Jahr. Die europäischen Arten ernähren sich vor allem von Rosengewächsen (Rosaceae), Eichen (Quercus spec.) und von Edelkastanien (Castanea sativa).
Sie haben in der Forstwirtschaft als Schädlinge nur geringe Bedeutung. Nur die Eichenminiermotte (Tischeria ekebladella) kann bei selten auftretenden Massenvorkommen das Wachstum von Eichen behindern.
Die Familie der Schopfstirnmotten ist im deutschsprachigen Raum (D-CH-A) mit acht Arten vertreten.[1] In ganz Europa kommen sie mit 12 Arten vor.[2]
Die Schopfstirnmotten (Tischeriidae) sind eine Familie der Schmetterlinge (Lepidoptera). Sie kommen mit nur etwa 80 Arten und einer Gattung in der ganzen Holarktis vor. Der Schwerpunkt ihrer Verbreitung liegt mit 47 Arten in den USA.
Läiskäkoit (Tischeriidae) on alkeelliseen Monotrysia-ryhmään kuuluva pieni perhosheimo ja läiskäkoimaisten yläheimon (Tischerioidea) ainoa heimo.
Läiskäkoiden kolmeen sukuun kuuluu maailmassa noin 80 lajia, joista Euroopassa tavataan yhdeksän ja Pohjoismaissa kuusi. Lajimäärä on suurin Pohjois-Amerikassa, missä lajeja on 50. Ne ovat pieniä, hokkaruumiisia perhosia, joiden siipiväli vaihtelee yleensä 6–11 mm välillä. Etusiivet ovat pitkät, takasiivet hyvin kapeat ja takasiivissä on erittäin pitkät siipiripset. Siipisuonitus on tunnusomainen, etusiiven diskaaliala on venynyt, mutta takasiivestä se puuttuu kokonaan. Verkkosilmät ovat suuret, mutta pistesilmät puuttuvat. Imukärsä on pitkä, huuli- ja leukarihmat ovat lyhyet. Tuntosarvet ovat pitkät, yleensä lähes etusiiven pituiset, ja niiden tyvessä on leveiden suomujen muodostama suomutupsu. Lepäävä perhonen pitää ruumistaan ylävistoon vinottain alustaan nähden.[1][2]
Toukat ovat litteitä ja raajattomia. Ne elävät lehtimiinaajina kasvien lehtien sisällä. Erikoisena piirteenä toukka poistaa ulosteensa miinasta lehteen tekemänsä aukon kautta. Siksi läiskäkoiden miinoissa ei ole miinoissa yleensä näkyviä ulostekertymiä.[3] Miina on muodoltaan laikkumainen ja sen väristä voi joissakin tapauksissa päätellä lajin. Miinan pinnan toukka vuoraa erittämällään silkillä. Silkkirakenne saa lehden kaartumaan tuoden toukalle lisäsuojaa. Toukka viettää koko kehityksensä saman lehden sisällä. Syksyllä lehden pudotessa maahan toukka koteloituu miinaan ja talvehtii.[1]
Suomesta on tavattu viisi läiskäkoilajia. Yhtä lukuun ottamatta niiden levinneisyys on keskittyy Etelä- ja Lounais-Suomeen.[4]
Läiskäkoit (Tischeriidae) on alkeelliseen Monotrysia-ryhmään kuuluva pieni perhosheimo ja läiskäkoimaisten yläheimon (Tischerioidea) ainoa heimo.
Les Tischeriidae sont une famille de lépidoptères (papillons), la seule de la super-famille des Tischerioidea.
Leurs larves mineuses creusent des galeries dans les feuilles de plantes diverses.
Cette famille regroupe 4 (ou 3) genres :
Les Tischeriidae sont une famille de lépidoptères (papillons), la seule de la super-famille des Tischerioidea.
Leurs larves mineuses creusent des galeries dans les feuilles de plantes diverses.
Cette famille regroupe 4 (ou 3) genres :
Astrotischeria Puplesis & Diškus, 2003 Coptotriche Walsingham, 1890 Emmetia Leraut, 1993 - synonyme de Coptotriche selon BioLib (19 mars 2019) Tischeria Zeller, 1839Šeriuotaūsiai, sin. vienspalvės tišerijos, mažieji rausvasparniai (lot. Tischeriidae, vok. Schopfstirnmotten) - drugių (Lepidoptera) šeima.
Pasaulyje aprašytos 107 rūšys, Europoje žinoma 12, Lietuvoje kol kas aptiktos 2 rūšys:
Kaimyninėse šalyse aptinkamos, o Lietuvos teritorijoje dar ieškotinos šios rūšys:
Šeriuotaūsiai, sin. vienspalvės tišerijos, mažieji rausvasparniai (lot. Tischeriidae, vok. Schopfstirnmotten) - drugių (Lepidoptera) šeima.
Pasaulyje aprašytos 107 rūšys, Europoje žinoma 12, Lietuvoje kol kas aptiktos 2 rūšys:
Baltadėmis šeriuotaūsis (Tischeria ekebladella) Rusvadėmis šeriuotaūsis (Tischeria dodonaea)Kaimyninėse šalyse aptinkamos, o Lietuvos teritorijoje dar ieškotinos šios rūšys:
Pilkasparnis šeriuotaūsis (Tischeria decidua) Dirvuolinis šeriuotaūsis (Coptotriche heinemanni) Rožinis šeriuotaūsis (Coptotriche angusticollella)Alotājkodes (Tischeriidae) ir zvīņspārņu kārtas dzimta, kas apvieno trīs ģintis.[1][2][3] Dzimtai ir plaša izplatība, un tā sastopama lielākajā daļā kontinentu, izņemot Austrāliju. Lielākā sugu daudzveidība Holarktikā.[4]
2004. gadā tika atklātas un aprakstītas divas jaunas, Galapagu salām endēmas sugas Astrotischeria scalesiaella un Astrotischeriaa alcedoensis.[5]
Tās ir ļoti mazas kodes, kuru spārnu plētums ir no 0,6—1,1 cm. Krāsa parasti dzeltenpelēka līdz brūnganai ar brūniem vai melniem punktiem un plankumiem, dažkārt metālisku nokrāsu.[6][7]
Tischeria ģints kāpuri pamatā barojas uz dižskābaržu un pabērzu dzimtu augiem, Coptotriche ģints kāpuri — rožu un dižskābaržu dzimtu, bet Astrotischeria — kurvjziežu un malvu dzimtu augiem. Nereti rada kaitējumu.[3]
Pētot Eiropas alotājkodes, Lerauts 1993. gadā izdalīja jaunu ģinti Emmetia. Taču viņš netika ievērojis, ka jaunizveidotā ģints ir ļoti līdzīga jau esošajai Coptotriche ģintij.[4]
Līdz 1972. gadā veiktajai revīzijai dzimtu pārstāvēja viena ģints Tischeria. 2003. gadā klajā nāca lietuviešu pētnieku veiktā globālā analīze, saskaņā ar kuru tika izdalītas trīs ģintis:[3][8]
Alotājkodes (Tischeriidae) ir zvīņspārņu kārtas dzimta, kas apvieno trīs ģintis. Dzimtai ir plaša izplatība, un tā sastopama lielākajā daļā kontinentu, izņemot Austrāliju. Lielākā sugu daudzveidība Holarktikā.
2004. gadā tika atklātas un aprakstītas divas jaunas, Galapagu salām endēmas sugas Astrotischeria scalesiaella un Astrotischeriaa alcedoensis.
Luggmøll (Tischeriidae) er en familie av små sommerfugler som har larver som minerer i bladene på busker og løvtrær. De voksne møllene er slanke og langbeinte og sitter på en karakteristisk, oppreist måte med vingespissene støttet mot underlaget, i likhet med medlemmer i familien Gracillariidae. Det er funnet fire arter i Norge.
Små (vingespenn 6–11 mm), slanke sommerfugler. Hodet er ganske bredt med små fasettøyne. Pannen er kledt med tette, lange, oppstående, hårlignende skjell. Sugesnabelen er velutviklet. Antennene er trådformede og omtrent så lange som forvingene. Forvingene er lange og smale, vanligvis ensfarget gulaktige, brune eller grå, av og til med svak metallglans. De er avrundede i spissen med lange hårfrynser rundt spissen og langs bakkanten. I spissen har de mange lange, hårlignende skjell som gir dem et litt rufsete utseende. Det er også en del mikroskopiske pigger spredt over overflaten. Beina er ganske lange, med markerte sporer på leggene. Larvene er beinløse, flate, med markert segmentoppdeling (perlekjede-lignende). De er ofte rødaktige eller grønne.
Larvene lager store flateminer (dvs. alt innholdet i bladet er spist over en stor flate slik at bare over- og underhuden står igjen) på blader av planter i rosefamilien (bjørnebær, slåpetorn, rose) eller eik. Et uvanlig trekk er at larvenes avføring slippes ut gjennom et hull på undersiden og ikke samler seg opp i minen. Larven forvandler seg til en puppe inne i minen og det tomme puppeskallet står gjerne igjen etter at den voksne sommerfuglen har klekket. Luggmøllene gjør ikke vesentlig økonomisk skade.
Luggmøll (Tischeriidae) er en familie av små sommerfugler som har larver som minerer i bladene på busker og løvtrær. De voksne møllene er slanke og langbeinte og sitter på en karakteristisk, oppreist måte med vingespissene støttet mot underlaget, i likhet med medlemmer i familien Gracillariidae. Det er funnet fire arter i Norge.
Tischeriidae é uma família de insectos da ordem Lepidoptera.
Luggmalar (Tischeriidae) är en familj i insektsordningen fjärilar.
Luggmalar är små fjärilar med ett vingspann på mellan 6 och 11 millimeter för de nordiska arterna. Bakvingarna är smala med långa vingfransar. Huvudet har fjäll som ser ut som en pannlugg. Antennerna är trådformade med en längd på ungefär tvåtredjedelar av framvingens längd. När den sätter sig håller den framdelen av kroppen upplyft vilket gör att de liknar styltmalar. Larven är tillplattad, ljusgrön eller ljusgul med mörkt huvud och högst 6 millimeter lång.
Honan lägger äggen ett och ett på ovansidan av blad, i Norden på ekar eller rosväxter. Larven lever som minerare och gör en tydlig fläckmina på bladen. Larven lämnar inga exkrementer i minan, dessa släpper den istället i ett litet hål som den gjort i bladet. Larven gör en kokong i minan som den övervintrar i. Den förpuppas på våren och fjärilen kläcks på försommaren.
Luggmalar är den enda familjen i överfamiljen Tischerioidea. Familjen har cirka 80 arter i 2 släkten.
I Sverige finns 6 arter.
Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar-säckspinnare. Lepidoptera: Micropterigidae-Psychidae. 2008. ArtDatabanken, SLU, Uppsala, ISBN 978-91-88506-60-3
Wikimedia Commons har media som rör luggmalar.
Одноцветные моли-минёры[1][2] или тишеровы моли[источник не указан 140 дней] (лат. Tischeriidae), — семейство насекомых из инфраотряда разнокрылых бабочек, единственное в надсемействе Tischerioidea[3].
Узкокрылые бабочки с размахом крыльев 6—12 мм. Передние крылья, как правило, однотонные, жилкование не редуцировано. Гусеницы — листовые минеры, главным образом на буковых и розоцветных.
Распространение преимущественно голарктическое, известны также из Южной Америки, Африки и Индии. В Палеарктике более 15 видов.
По данным 2011 года, семейство включают 3 рода и 110 видов[3], в том числе:
Это заготовка статьи по энтомологии. Вы можете помочь проекту, дополнив её.
Одноцветные моли-минёры или тишеровы моли[источник не указан 140 дней] (лат. Tischeriidae), — семейство насекомых из инфраотряда разнокрылых бабочек, единственное в надсемействе Tischerioidea.
어리굴나방과(Tischeriidae)는 나비목에 속하는 단문류 나방 과이다. 어리굴나방상과(Tischerioidea)의 유일한 과이다. 전통적으로 이 상과에는 어리굴나방속(Tischeria)만을 분류하였으나 최근에 3개 속을 추가로 분류하고 있으며, 오스트레일리아를 제외하고 남아메리카를 포함하여 전 세계적으로 분포한다(Puplesis and Diskus, 2003).
어리굴나방과(Tischeriidae)는 나비목에 속하는 단문류 나방 과이다. 어리굴나방상과(Tischerioidea)의 유일한 과이다. 전통적으로 이 상과에는 어리굴나방속(Tischeria)만을 분류하였으나 최근에 3개 속을 추가로 분류하고 있으며, 오스트레일리아를 제외하고 남아메리카를 포함하여 전 세계적으로 분포한다(Puplesis and Diskus, 2003).
