Salamanterieläimet[2][3] eli pyrstösammakot[1] (Caudata tai Urodela) on yksi sammakkoeläinten lahkoista. Salamanterieläimet ovat pitkäpyrstöisiä hieman sisiliskoa muistuttavia eläimiä, jotka elävät kosteissa ympäristöissä, joko vedessä tai metsän kosteassa maassa. Useimmat salamanterieläimet ovat pieniä, mutta suurin jättiläissalamanteri voi olla jopa 1,5 metrin mittainen.[4]
Monet salamanterieläinlajit ovat suojautuneet siten, että niiden suomutonta ihoa peittää myrkyllinen tai pahanmakuinen limakerros. Esimerkiksi tulisalamanteri varoittaa tästä ominaisuudesta kirkkaalla kelta-mustakirjavalla värityksellään. On tosin olemassa petoja, joilla on immuniteetti myrkkyä vastaan. Tällaisia ovat muiden muassa jotkin käärmeet.
Kaikki salamanterieläimet ovat petoja. Valtaosa niistä syö erilaisia pieniä selkärangattomia. Suurimmat lajit voivat napata ravinnokseen myös pieniä selkärankaisia.
Suomessa on kaksi luonnonvaraisena elävää salamanterieläinlajia: vesilisko (Triturus vulgaris) ja rupilisko (Triturus cristatus). Muualla Euroopassa tavattavia lajeja ovat muiden muassa tulisalamanteri (Salamandra salamandra), alppisalamanteri (Salamandra atra), karpaattienvesilisko (Triturus montandoni), alppivesilisko (Triturus alpestris) ja olmi (Proteus anguinus) sekä kaksi Hydromantes-suvun keuhkotonsalamanterilajia.[5][6][1]
Salamanterieläimet eli pyrstösammakot (Caudata tai Urodela) on yksi sammakkoeläinten lahkoista. Salamanterieläimet ovat pitkäpyrstöisiä hieman sisiliskoa muistuttavia eläimiä, jotka elävät kosteissa ympäristöissä, joko vedessä tai metsän kosteassa maassa. Useimmat salamanterieläimet ovat pieniä, mutta suurin jättiläissalamanteri voi olla jopa 1,5 metrin mittainen.
Monet salamanterieläinlajit ovat suojautuneet siten, että niiden suomutonta ihoa peittää myrkyllinen tai pahanmakuinen limakerros. Esimerkiksi tulisalamanteri varoittaa tästä ominaisuudesta kirkkaalla kelta-mustakirjavalla värityksellään. On tosin olemassa petoja, joilla on immuniteetti myrkkyä vastaan. Tällaisia ovat muiden muassa jotkin käärmeet.
Kaikki salamanterieläimet ovat petoja. Valtaosa niistä syö erilaisia pieniä selkärangattomia. Suurimmat lajit voivat napata ravinnokseen myös pieniä selkärankaisia.
Suomessa on kaksi luonnonvaraisena elävää salamanterieläinlajia: vesilisko (Triturus vulgaris) ja rupilisko (Triturus cristatus). Muualla Euroopassa tavattavia lajeja ovat muiden muassa tulisalamanteri (Salamandra salamandra), alppisalamanteri (Salamandra atra), karpaattienvesilisko (Triturus montandoni), alppivesilisko (Triturus alpestris) ja olmi (Proteus anguinus) sekä kaksi Hydromantes-suvun keuhkotonsalamanterilajia.
