Ruostepapurikko (Pararge megera) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.
Ruostepapurikko esiintyy Pohjois-Afrikasta lähes koko Eurooppaan pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. Idässä alue ulottuu Venäjälle ja Vähän-Aasian kautta Syyriaan, Libanoniin ja Iraniin. Pohjois-Euroopassa laji esiintyy Skandinavian eteläosissa ja Ruotsissa Uplannin korkeudelle saakka.
Suomessa ruostepapurikko on havaittu vain satunnaisena harhailijana Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Viimeisimmät havainnot ovat 1940-luvulta.
Ruostepapurikon nimialalajin etusiiven pituus on 19–25 mm. Siipien yläpinnan pohjaväri on oranssinkeltainen ja siinä on tummia verkkokuvioita. Naaraan siipien yläpinnan pohjaväri on usein hieman vaaleampi kuin koiraan. Koiraalla on etusiiven yläpuolella selvä koirastäplä. Etusiiven yläpuolen kärjen silmätäplä on iso ja takasiiven yläpuolella on pienempiä silmätäpliä, joiden lukumäärä voi vaihdella. Takasiiven alapuolen pohjaväri on harmaa ja tyvi- ja diskaalialan kirjaukset ovat epämääräisiä. Postdiskaalialassa on ruskearenkaisia silmätäpliä.
Ruostepapurikosta esiintyy Sardinian ja Korsikan saarilla alalaji Lasiommata megera paramegaera, jonka etusiiven pituus on 18–19 mm. Siipien yläpuolen postdiskaalialan tummat kirjaukset ovat nimialalajiin verrattuna heikompia tai puuttuvat kokonaan. Sisiliassa ja Mallorcalla esiintyy alalajia muistuttavia muotoja.
Ruostepapurikon elinympäristöä on nimialalajilla metsänaukeat, puutarhat ja kiviset maastot noin 2 700 metrin korkeudelle saakka. Sardinian ja Korsikan alalaji esiintyy vuoristossa kivisessä maastossa ja avoimilla nummiseuduilla noin 1 000 metrin korkeudessa.
Lentoaika on levinneisyysalueen eteläosissa maaliskuusta alkaen kahtena tai kolmena sukupolvena. Keski-Euroopassa ensimmäinen sukupolvi lentää yleensä kesäkuusta alkaen ja toinen sukupolvi elo–syyskuussa. Lämpiminä kesinä Keski-Euroopassa voi olla kolme sukupolvea. Sardinian ja Korsikan alalaji lentää huhti–syyskuussa ilmeisesti kolmena sukupolvena. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana.
Toukan ravintokasveja ovat nadat (Festuca), nurmikat (Poa) ja koiranheinä (Dactylis glomerata).
Ruostepapurikko (Pararge megera) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella.
