nimet breadcrumb-navigoinnissa
Punkit (Acari) ovat hämähäkkieläimiin kuuluva alaluokka. Punkit ovat kooltaan pieniä, monet lajit mikroskooppisia. Niitä tunnetaan yli 54 000 lajia. Punkkien elintavat ovat monimuotoisia, ja niitä elää niin maalla kuin sekä makeassa että suolaisessa vedessä.
Punkit on monimuotoinen eläinryhmä. Niiden ruumis vaihtelee pehmeistä pitkulaisista tai pyöreistä kovakuorisiin hämähäkkimäisiin lajeihin. Toiset lajeista on litteitä, kun taas toiset lajit saavat omalaatuisia muotoja, kun ne täyttyvät ruoasta tai ovat täynnä munia. Pienimmät punkit ovat vain 0,1 millimetrin pituisia, kun taas suurimmat voivat kasvaa yli 30 millimetriä pitkiksi.[1]
Punkkien vartalo ei suurimmalla osalla lajeista ole jaokkeinen. Ruumiin etuosaa kutsutaan gnathosomaksi, ja siinä on suu, syömiseen erikoistuneet kelikeerit eli leukakoukut ja jaokkaiset leukajalat. Kelikeerit ovat yleensä kolmijaokkeiset saksilta näyttävät elimet, mutta joillain lajeilla ne ovat erikoistuneet esimerkiksi piikkimäisiksi. Leukajalat ovat puolestaan viisijaokkaiset ja erikoistuneet joko saalistus-, tarttumis- tai pistoelimeksi. Niiden päässä on usein myös kouramainen apoteeli.[1]
Ruumiin suurempaa osaa kutsutaan idiosomaksi, ja siinä ovat jalat, sukupuolielimet ja peräaukko. Suurimmilla osalla nymfeistä ja aikuisista yksilöistä on neljä jalkaparia, mutta joillan lajeilla on niitä on vähemmän. Sukupuoliaukko on useimmiten ruumiin alapuolella.[1]
Punkkeja elää käytännössä kaikkialla maailmassa ja kaikissa elinympäristöissä. Niitä on löydetty Mount Everestiltä 5 000 metrin korkeudesta ja Tyynenmeren pohjoisosista 5 200 metrin syvyydestä. Antarktikselta tunnetaan yli 50 maalajia. Punkkien elinympäristöihin kuuluvat muun muassa kuumat lähteet, luolat, ankarat aavikot ja tundra.[1]
Punkkeja tunnetaan tieteellisesti noin 54 000 lajia, ja joka vuosi satoja uusia kuvataan ensimmäistä kertaa.[2] Punkkien taksonomiasta ei ole punkkitutkijoiden keskuudessa yksimielisyyttä, ja varsinkin lahkotasoa suppeampien ryhmien esittäminen ei ole järkevää, sillä tieto saattaa vanhentua hyvinkin nopeasti.[1]
Punkit jaetaan tavallisesti kahteen alalahkoon, aitopunkkeihin (Acariformes) ja loispunkkeihin (Parasitiformes). Joskus myös lukkipunkit (Opilioacariformes) erotetaan omaksi alalahkokseen.[1]
Monet punkeista ovat loisia, yleensä ulkoloisia. Muut kuin varsinaiset loispunkit ovat yleensä petoja, mutta on myös paljon lahottajapunkkeja. Edellä mainitussa loispunkkien ylälahkoon kuuluvassa suuressa petopunkkien lahkossa on todellisten petojen ohella myös loisina eläviä lajeja.
Suomesta on tavattu noin 1500 eri punkkilajia, mutta tietoa ryhmästä on hyvin vähän ja todellinen lajimäärä on varmasti paljon suurempi. Kattavampaa tietoa suomalaisesta lajistosta on vain sammalpunkeista (Oribatida), petopunkeista (Mesostigmata) ja puutiaisista (Ixodida). Vuoteen 2010 mennessä sammalpunkkeja on Suomesta tavattu 328 lajia, petopunkkeja 394 lajia ja puutiaisia 10 lajia. Erilaisista vesipunkeista on lisäksi luettelo, jossa oli vuonna 2009 lueteltu 139 lajia. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 punkit jätettiin pääsääntöisesti arvioimatta ja osa yleisimmistä lajeista todettiin elinvoimaisiksi, mutta sammalpunkkeihin lukeutuva Austrotritia finlandica saattaa olla silmälläpidettävä laji (NT).[3]
Suomessa tunnetuimmat punkit lienevät ihmisestäkin verta imevä puutiainen ja mikroskooppinen pölypunkki. Useimmille on tuttu myös pieni, punainen samettipunkki sekä sisätilojen kasveihin seittejä tekevä vihannespunkki. Kasvihuoneviljelijät käyttävät niin Suomessa kuin muualla yleisesti petopunkkeja tuholaisten, esimerkiksi juuri vihannespunkin torjuntaan.
Vaatteisiin pesiytyneet punkit kuolevat riittävän kuumassa vesipesussa.[4]
Punkit (Acari) ovat hämähäkkieläimiin kuuluva alaluokka. Punkit ovat kooltaan pieniä, monet lajit mikroskooppisia. Niitä tunnetaan yli 54 000 lajia. Punkkien elintavat ovat monimuotoisia, ja niitä elää niin maalla kuin sekä makeassa että suolaisessa vedessä.
